mamsell-lennylamb-onbu

Yleistä kantamisesta

Ergonomista kantamista lapselle ja kantajalle. Kantoasento on tärkeä lapsen turvallisuuteen ja kantajan mukavuuteen liittyvä asia.

Vastasyntyneestä lähtien lapset kaipaavat läheisyyttä ja rakkautta. Vauvat ovat jo kohdussa tottuneet kuulemaan äidin sydämen sykkeen ja hengityksen. He tuntevat lämmön ja turvan. Syntymän jälkeen yhteyden pystyy säilyttämään kun vauvaa pitää tiiviisti sylissään, oikein lähellä. Kenguruhoidoksi kutsutaan keskosten ja vastasyntyneiden ihokontaktia vanhempiinsa. Pieni vauva laitetaan ilman vaatteita vanhemman paljaan rintakehän päälle ja vauva lepää kippurassa vanhemman sylissä. Vauva oppii tunnistamaan vanhempiensa tuoksun ja tuntemaan kosketusta ihollaan. Vauva kuulee tutun sydämen sykkeen ja jo kohdussa tutuksi tulleet äänet ja puheen.

Sen lisäksi, että lapsi nauttii kannettuna olemisesta ja kantajalla jää kädet vapaiksi muihin askareisiin, on tärkeää huomioida kantamisen ergonomia. Kantoasennon tulee olla sekä lapselle että kantajalle oikeanlainen.

Ihokontaktissa vauva kokee vähemmän stressiä ja elintoiminnot pysyvät vakaana. Kantoliinan sisällä vauva tuntee olevansa turvassa ja voi rauhassa tutustua ympäröivään maailmaan. Kantaminen vahvistaa lapsen ja vanhempien välistä kiintymyyssuhdetta. Lisäksi kantajan ruumiinlämpö tukee vauvan lämmönsäätelykykyä sekä lapsen motorista kehitystä. Liike ja pystyasento rauhoittaa lasta ja parantaa vatsan ja suoliston toimintaa. Kantaminen usein helpottaakin vauvan vatsavaivoja.

Ergonomista sekä lapselle että kantajalle

Sen lisäksi, että lapsi nauttii kannettuna olemisesta ja kantajalla jää kädet vapaiksi muihin askareisiin, on tärkeää huomioida kantamisen ergonomia. Kantoasennon tulee olla sekä lapselle että kantajalle oikeanlainen. Kantajalle asennon ja kantovälineen tulee olla hyvä ja mukava, jotta omat hartiat ja selkä eivät kipeydy. Kantajan mukavuuteen vaikuttaa myös se, että esim. kantoliina on riittävän leveälle levitettynä olkapäille, sillä ohuena köytenä liina voi painaa hartioita.

Markkinoilla on paljon erilaisia kantovälineitä, mutta kaikki niistä eivät valitettavasti ole ergonomisia. Pienen vauvan selkäranka on luonnostaan pyöreä ja tämä asento on tärkeä kannettaessa. Lapsen selkä ei saa olla suorana eikä missään tapauksessa notkolla väärään suuntaan. Oikeanlainen kantoväline tukee vauvan selkää pyöreäksi samalla kun lapsi nojautuu kantajan kehoa vasten. Vauvan lonkat ovat luonnostaan sammakkoasennossa, reidet ovat leveässä haara-asennossa ja polvet koukkuasennossa. Sammakkoasento tukee vauvan lonkkien kehitystä. Vauvan polvien on hyvä olla vähintään pepun tasolla tai mielellään hieman ylempänä. Kantoväline kiristetään riittävän napakasti ja välineen tulee yltää lapsen polvitaipeesta toiseen.

Vastasyntyneen kantaminen

Vastasyntyneen voi pitää kantoliinassa jalat sykkyrällä liinan sisällä. Vauvan jalkojen annetaan olla siinä asennossa, mihin vauva ne itse laittaa eli niiden asentoa ei tarvitse muuttaa kunhan nilkat eivät pääse vääntymään. Sitten kun vauva itse nostaa selällä ollessaan jalat ylös sammakkoasentoon auki, hänet voi laittaa kantoliinaan sammakkoasentoon. Tämä tapahtuu yksilöllisesti, joillain vauvoilla voi olla jalat heti sammakkoasennossa, joillain siihen voi mennä useampia viikkoja.

Vastasyntynyttä kannetaan jo heti pystyasennossa. Kehtoasento ei ole suositeltua, sillä pystyasento on parempi vaihtoehto mm. lonkkien kehityksen ja hengitysasennon kannalta.

Vastasyntyneen kantamisessa kantovälineen tulee antaa myös sivuttaistukea, sillä selkärankaan ei saa kohdistua liikaa painetta tai vauva olla liian istuma-asennossa haarojen varassa. Kantovälineen tulee olla sopivan napakka, jotta vauva on kantajassa kiinni eikä pääse heilumaan tai valumaan huonoon asentoon. Vauvan ja kantajan väliin ei saisi jäädä rakoa. Pienen vauvan selkäranka muistuttaa C-kirjainta ja kun lapsi lähtee itse kävelemään, selkäranka kehittyy S-kirjaimen malliseksi. Isompia lapsia kantaessa lapsen selkä saakin jo olla suorempi.

Oikea asento tukee lapsen lantion kehitystä

Lapsen kantaminen kantoliinassa sammakkoasennossa selkä pyöreänä saattaa ehkäistä ja hoitaa lonkkadysplasiaa. Lonkkadysplasialla tarkoitetaan lonkkanivelen synnynnäistä kehityshäiriötä, jossa lonkan nivelkuoppa (lonkkamalja) ei ole tarpeeksi syvä tai se on väärän mallinen. Tällöin lonkkanivel on virheasennossa ja jos lonkkanivel tulee kokonaan ulos kuopasta, tapahtuu lonkkaluksaatio. Mahdollisimman aikainen lonkkadysplasian toteaminen on tärkeää, sillä hoidoksi voi riittää asentohoito. Lapsella ei välttämättä ole lonkkadysplasia jo syntymähetkellä vaan lapsen käsittelyllä on vaikutusta siihen pääseekö lonkkadysplasia kehittymään lonkkaluksaatioksi. Lonkkien kehityshäiriöitä hoidetaan lonkkalastalla, jossa lapsella on jalat pakotettuina sammakkoasennossa. Lapsella on sama sammakkoasento kantoliinalla kannettaessa minkä vuoksi Kirkilionis* suositteleekin kantoliinan käyttöä jo mahdollisia ongelmia ehkäisevänä keinona.

*Kirkilionis, E. 2003. Lapsi kaipaa kantamista. Saarijärvi. Gummerus.

Kasvot menosuuntaan -kantamista ei suositella

Lapset hakevat turvaa vanhemmistaan ja jos lapsi on etupuolella kasvot menosuuntaan, hän ei voi itse hakeutua suojaan ärsykkeiltä tai pelottavilta asioilta. Hän ei myöskään pysty nukkumaan hyvässä asennossa kasvot menosuuntaan päin, sillä silloin pää roikkuisi alaspäin ja kaulaan voi kohdistua puristusta ja hengitys olla vaikeaa. Kasvot menosuuntaan -asennosta ei myöskään saa ergonomista ja lapselle turvallista, sillä lapsen selkä vääntyy jopa ylisuoraksi ja jalat roikkuvat suorina alaspäin.

Lasta voi kantaa lonkalla sivuttaisessa sammakkoasennossa, jolloin hän voi itse valita katseleeko maisemia vai haluaako pysyä piilossa liinan suojassa. Selkäsidonnoissa lapsen saa sammakkoasentoon ja sieltä hän voi kurkkia maisemia, mutta halutessaan voi painaa päänsä kantajan taakse piiloon ja ottaa vaikka nokoset. Ainoa lapsen lantiolle hyvä kasvot menosuuntaan -kantoasento etuopuolella on sitoa lapsi ns. Buddha-asentoon jalat ristiasennossa liinan sisällä, mutta tätä asentoa ei suositella käytettäväksi pitkiä aikoja.

Kantaminen voi helpottaa arkea

Lasta kantamalla helpottuu moni arkinen asia. Kantajan kädet jäävät vapaiksi kun lasta ei tarvitse koko ajan kantaa käsillä. Esimerkiksi siivous, ruuanlaitto ja kaupassakäynti onnistuvat paremmin kun lapsi kulkee kantovälineessä. Lapsi tuntuu paljon kevyemmältä kantovälineessä kuin käsillä kantaessa.

Julkisilla kulkuvälineillä on helpompi kulkea kun ei tarvitse jännittää mahtuvatko rattaat kyytiin. Ei tarvitse jonottaa hissiä kun voit mennä myös portaita pitkin. Lapsi voi nukkua kantovälineessä päiväunet silloin kun väsyttää. Voit kävellä luonnossa metsäpolkuja, nauttia pitkistä kävelyretkistä ja kerätä samalla vaikkapa marjoja tai sieniä. Itkuinen ja kiukkuinen lapsi rauhoittuu nopeammin kannettuna kuin yksin rattaissa. Kantaminen myös helpottaa lapsen koliikkia ja vatsavaivoja ja säästää vanhempien käsivoimia.